Jutlus sõpruskoguduses Kauklahti kabelis

Õp Kerstin  Kask

Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?" Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. "Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja. Mt 18, 1-6,10

Hyvät ystäv, tämä sunnuntai on perinteisesti omistettu lapsille ja enkeleille – tänään on mikkelinpäivä. Mikkeli tässä yhteydessä tulee ylienkeli Mikaelin nimestä. Mikael on enkeliruhtinas. Luetussa evankeliumin tekstissä tuotaan meidän esikuvaksi lapsi. 

Kaikki kenellä on lapsia tai ketkä ovat ollut töissä koulun- tai lastentarhanopettajana ovat varmaan kokeneet, että lasten kysymykset voivat olla odottamattomia, äärimäisen luovia ja monimutkaisia. Niissä voi samanaikaisesti esiintyä asioita koko maailman eri tahoilta. Onnellisia ovat ne vanhemmat tai opettajat kenen lapset uskaltavat kysyä isoitta ja tärkeitä kysymyksiä, kysymyksiä ihmisolemuksen tarkoituksesta ja tavoitteista. 

Opetuslapset kysyvät Jeesukselta: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?" Se on tärkeä kysymys. Tässä kysytään, kuka on meidän hengellinen esikuva? Kuka on näin sanottu meidän kirkkomme kunnianjäsen? Kuka on se, kenen pitäisi seurata, kenestä ottaa esikuvansa? Kenen mielipidettä pitää arvokkaana? Viimeisesti on täällä kysymys tästä, kuka rakastaa Jumalaamme kaiken enitten. Kuka on meidän kaikkivaltiaan, pyhän Jumalan rakkaimpi silmänterä? Jeesus hyvänä opettajana hyväksyi opetuslasten kysymyksen, mutta vastaa siihen yllättävällä tavalla: Hän kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Luultavasti Hän olisi pystynyt löytämään myös toisenlaisia ihmistyyppejä, ketkä olisivat hyviä esikuvia uskollisina ihmisinä. Esimerkiksi fariseukset, ketkä olivat tunnettuja ja tunnustettuja moraalisista elämäntapoista ja hyvistä teoista. Ehkä myös joku rabbeista olisi kelvannut, koska he tunsivat hyvin pyhiä kirjoituksia. Mutta hän otti pienen lapsen, kuka Jeesuksen aikana yleensä ei ollut tasa-arvoinen aikuisten kanssa, ja asettaa hänen meille esimerkiksi. Ei vaan esimerkiksi. Hän sanoo: joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Se on uskomattoman lohduttava ja vapahtava sanoma myös meillekin. Sen kautta lahjoitta Jeesus meille ihmisille ilon ja vapauuden. Aikuisten maailmassa valitsee tavallisesti kirjoittamaton sääntö, että kaikki hyvä, myös toisten ihmisten kunnioitus ja hyväksyntä tulee itse ansaita tekojen kautta.  Sen sääntön ympärillä kiertelee maailma ja voi olla, että näin se pitääkin olla. Mutta Jeesuksen opetus tämän päivän kertomuksessa näyttää, että Jumalan armo on toisenlainen. Jumalan valtakunta on toisenlainen.  Kuvitellaan nyt tätä pientä lasta: onko hän oppinut syvällisesti tuntemaan kristinuskon perusasiat? Varmasti ei ole. Onko hän ehtinyt tehdä hyviä tekoja? Luultavasti myös ei ole, mutta siitä huolimatta on juuri hän se, kuka on Jeesuksen puheissa esikuva aikuisille.

Jeesuksen opetus ei tarkoita sitä, että aikuisilla ei olisi pakko ottaa vastuuta.  Se ei tarkoittaa myös sitä, että olisi väärä ottaa vastaan elämän isot haasteet. Päinvastoin, nykyaikana tarvitaan enemmänkin aikuisuuta ja kypsyyttä, että voisimme pitää huolta pienemmistä ja heikommista, myös kaikista lapsista ja nuorista.  

Jeesuksen opetus koskettaa ennen kaikkea ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta. Lapsen ja vanhemman välinen suhde ja luottamus kuvailevat ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta. Lapsen luottamus vanhempaan on yksinkertainen ja vankka. Se ei riippuu olosuhteista eikä teeskentele. Se ei horju, kun vanhemmat joskus asetta rajoja lapsen tekemisiin. Lapsen luottamus vanhempaan on yksinkertainen ja ehjä. Sellainen luottamus on myös ihmisen ja Jumalan välisen suhteen perusta. 

Kun lapsella on pelko, hän pakene äitiin tai isän syliin. Jossain muualla ei löydy hänelle parempaa turvapaikkaa kun äitinsä tai isänsä turvallisessa sylissä.  Samalla tavalla puhuu myös Martin Luther Isossa Katekismuksessa ensimmäisen käskyn selityksessä Jumalasta: Jumalaksi kutsutaan sitä, jolta tulee odottaa kaikkea hyvää ja johon on turvauduttava kaikessa hädässä /.../ Tämän käskyn tarkoituksena onkin vaatia oikeaa sydämen uskoa ja luottamusta, joka kohdistuu ainoaan oikeaan Jumalaan ja riippuu yksin hänen varassaan.

Hyvät seurakuntalaiset, ottakaa tämän enkeleiden päivällä itselleni aika ja miettikää omaa jumalansuhdetta. Minkälainen se on katseltuna tämän päivän saarnatekstin kohdalta? Mitä haluat muuttaa tai parantaa? Mitä jättää pois tai mitä lisätä? Uskalla tuoda nämä löydöt Jumalaan eteen ja käsiin. Varjelko kaikkivaltias Jumala ja Hänen hyvät enkelit sinun matkaasi niissä ajatuksissa.