Jutlus 12. pühapäeval pärast nelipüha

Teie ärge laske endid hüüda rabiks, sest ainult üks on teie Õpetaja, teie kõik olete aga vennad! Ja ärge hüüdke kedagi maa peal oma isaks, sest ainult üks on teie Isa, see taevane! Ärge laske end ka kellelgi hüüda juhatajaks, sest ainult üks on teie Juhataja – Kristus! Aga suurim teie seast olgu teie teenija! Kes ennast ise ülendab, seda alandatakse, ja kes ennast ise alandab, seda ülendatakse.

Mt 23, 8 - 12

Head sõbrad! Ilma siit edasi lugemata võib tekkida vildakas mulje, arusaam. Kogu Matteuse evangeeliumi 23 peatükk on põhiosas suunatud üsna käredate sõnadega tollaste kirjatundjate ja variseride vastu. Nende vastu, kellel lasus õigusemõistmine, kasvatamine, moraaliõpetus jms. Kirjatundjad ja variserid olid toorajuristid, käsuõpetuse seletajad ja seadjad elule vastuvõetavaks – elu oma äraspidisuses on koguaeg muutuvuses, käsku tuleb sellele vastavalt ümber seada. Seadus on kogu aeg elust maas – sellepärast kirjatäht suretab. Kui keegi on liiga seaduse usku, siis ta suretab elu. Meie kaasaeg on ka seda nägu oma tohutute seaduste lademetega, oma bürokraatiaga. Inimest selle tagant on keeruline leida. Sellepärast Jeesus ütlebki: „Häda teile, kirjatundjad ja variserid, te silmakirjatsejad, et te lukustate taevariigi inimeste eest! Ise te ei lähe sinna sisse ega lase sisse ka neid, kes tahaksid minna. “ Tänapäeval veel hullemgi: enam ei ole ootuseks jumalariik, Tõotatud Maa, nüüd on lihtsalt vaja seadust täita, jättes õhku palju vastuseta küsimusi.

Jeesus tuli selleks, et Jumala omi, „Jumala karjamaa karja – INIMEST - uuesti kokku koguda. Jeesus tuli inimest vabastama käsu ikkest, seaduse koormast. Sest seadus ja käsk jääb elust maha, on alati samm maas, on alati elust eemal, tegeldes tagajärgedega ja mitte põhjustega. Vana Seadus, käsutahvlitel, ei saa sellepärast kunagi inimest teha õigeks, sest õigus on olevikuline: PRAEGUses olev, JUMALAS olev. See ongi see ÜKS, millest Jeesus siin tekstis räägib. Või nagu ta ütleb ka Martale, Maarja õele: „Tarvis on vaid üht...“. Siin ka: on vaid üks õpetaja, üks isa, üks juhataja! Selle ühe poole peabki pürgima ja jätma kõik muu nagu tähendamissõnades põllusse peidetud pärlist või ainsast kalliskivist.

Jeesus pole revolutsionäär ega anarhist ega mistahes tegelane, kes tahab muuta maailma välist korraldust seda maha kiskudes. Jeesus tuli vana uueks tegema: mitte väliselt vaid sisemiselt – inimesele tema päritolu meelde tuletama. Ka variseridele ja kirjatundjatele, ka saduseridele, kõigile - „valgus tuli maailma, kuid maailm ei tundnud teda ära.“ Jeesus teeb tõelisuseks inimsuse: ta ei sea inimeste ette käsu ja seaduse tõkkeid, juriidilisi ega moraalseid tõkkeid – vaid pakub oma südant ja püüab sellega avada inimese südant. Jeesus pakub oma Isa järgi tingimusteta armastust – seda saab tingimusteta vastu võtta. Kui ollakse harjutanud kogu elu tingimusi seadma, silte kleepima, maha tegema jms, siis ei ole jaksu teha pööret Jumala suunas. Ja Jeesus nutab Jeruusalemma pärast. Ma ei julge oletada, mida ta ütleks Brüsselile, meile siin. Kuid üle kõige ütleb ta: tarvis on vaid üht – armastust, tingimusteta armastust. See on inimese olemus ja vabadus. Aamen.

(Soome keelde aitas panna Pasi Pirinen Kiteest) 

Saarna 12. sunnuntaina, kun helluntai (Kitee kirkossa) 2012.

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

Te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, koska vain yksi on teidän opettajanne, mutta te olette kaikki veljekset! Ja älä huutakaa ketään maan päällä isänä, sillä vain yksi on teidän Isänne, tämä taivaallinen! Älä anna itsesi myös joku huutaa johtajaksi, koska vain yksi on teidän Johtaja - Kristus! Mutta suurin teistä olkoon teidän palvelijanne! Joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään. Matt 23, 8 – 12

Hyvät ystävät! Ilman täältä lukemattomia saattaa harhaisiin vaikutelma, käsitys. Koko Matteuksen evankeliumin 23 luku on pääosin suunnattu melko karkea sanoilla tuolloisten kirjanoppineiden ja fariseusten vastaan. Niitä vastaan, jolla on alun oikeudenkäyttö, kasvatus, moraaliõpetus jne..

Kirjanoppineet ja fariseukset olivat toorajuristid, lain seletajad ja suuntaa koko elämään hyväksyttävänä - elämää äraspidisuses on kokonaisaika muutuvuses, sitten on vastaavasti noin asettaa. Laki on koko ajan elämästään maassa - siksi kirjain tukahduttaa. Jos joku on liian lain uskoa, hän tukahduttaa elämän. Meidän on myös nykyaikainen kasvot valtava lakien lademetega, oma byrokratiaa. Ihmisiä välein on vaikea löytää. Siksi Jeesus ütlebki: "Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun lukitset valtakunnan ihmisiltä! Itse et mene sinne ja estää sisään myös niitä, jotka haluavat mennä. "Nykyään vielä hullemgi: enää ei ole Jumalan oletukseksi, luvattu maa, nyt täytyy vain täyttää lain, jolloin ilmaa paljon vastaamattomia kysymyksiä.

Jeesus tuli, jotta Jumalan omia, "Jumalan laitumen karjan - ihmisten - jälleen kerätä. Jeesus tuli vapauttamaan ihmistä käskyn ikkest, lain taakasta. Sillä lailla ja komento jää elämästä pois, on aina askel alaspäin, aina elämästä poissa tutkia seurauksia eikä syitä. Vanha laki, käsutahvlitel, ei siksi koskaan ihmistä tehdä oikein, koska oikeus on nykyisyydestä: Nykyiset oleva Jumalan olevan. Tämä on se yksi, josta Jeesus puhuu tässä tekstissä. Tai kuten hän sanoo Martale, Marian hoitajalle: "Tarvitaan vain yksi ...". Täällä myös: on vain yksi opettaja, yksi isä, yksi johtaja! Sen asianosaisen pitääkin pyrkiä ja jättää kaikki muu kuin peltoon kätketty vertauksiin helmestä tai ainoasta jalokiven.
Jeesus ei ole vallankumouksellinen eikä anarkisti eikä mitään hahmo, joka haluaa muuttaa maailmaa ulkoista organisaatiota sitä pois kiskudes. Jeesus tuli vanha uudeksi tehtävä: ei ulkoisesti vaan sisäisesti - Ihmiset alkuperä muistuttaa. Myös fariseuksille ja kirjanoppineet, myös saduseridele kaikille - "valo tuli maailmaan, mutta maailma ei tuntenut häntä." Jeesus tekee totta ihmisyyttä: se ei aseta ihmisiä käskyn ja lain esteitä, oikeudellisia ja moraalisia esteitä - vaan tarjoaa sydäntä ja pyrkii siihen avata ihmisen sydäntä. Jeesus tarjoaa Isän mukaan ehdotonta rakkautta - se on ehdottomasti hyväksyttävä. Kun ollaan harjoiteltu koko elämän edellytyksiä luoda, tarroja liittää maahan tekemään jne., ei ole jaksu tehdä kierrosta Jumalan suuntaan. Ja Jeesus itkee Jerusalemin jälkeen. En uskalla katsoa, ​​mitä hän sanoisi Brysselille, meille täällä. Mutta yli kaiken, hän sanoo: tarvitaan vain yksi - rakkautta, ehdotonta rakkautta. Se on ihmisen luonne ja vapaus. Aamen.